Tämä tekemättömyys ja selälle kaikelta liikunnalta rauhan antaminen ei ole helppoa. Odotan niin että pääsen salille oikomaan kankeita niveliä. Vaikka pidän itseäni peruslaiskana, ei mun hermo kestä makaamista ja vaan pieniä kävelyjä. Tarvis olla sellasii juttuja joissa on tekemisen meininki ja aikaseks saadaan joko näkyvää tai tuntuvaa.Noh aamupäivä meni sukkaa kutoessa ja suklaata syöden. Tämä on se viimeinen sinkkusukka joka saa parin itselleen. Odotankin jo Novitan sukkalehden saapumista jos siittä sais inspiraatiota uusiin tekeleisiin. Tänään olen myös kironnut sitä, että opinkohan koskaan kirjottamaan ylös miten olen ekan sukan kutonut, kun muisti armas pettää jokakerta jossakin kohtaa.
Työpäivänsä jälkeen isäntä kiikutti minut kauppaan viikonlopun ruokaostoksille josta tarttuikin mukaan muutama viherkasvi, väärän väriset kukkaruukut ja sukkapuikot. Omasta mielestä siis hyvinkin onnistunut reissu. Kykenin istumaan autossa reippaana sen 10 minuutin matkan suuntaansa ja ruoatkin tuli hankittua.
Hiukan meillä on tästä mun toipilasajasta eri linjat, kun mä en kestä sitä että toinen hoitaa mua ja hän niin kovin haluaisi. Hoitaja on aina hankala hoidettava, sen olen todennut ennenkin. Aikuisiällä suhteen luominen on jotenkin miljoona kertaa haastavampaa kuin silloin nuorena ja sinisilmäisenä, tai niin minä sen asian koen. Toki nyt on kykenevämpi keskustelemaan joka asiasta.
Ostetut väärän väriset ruukut olivat vihreät mutta nopeasti ne sai suihkuteltua valkoisiksi, haluamillaan koristeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti